Dagen efter eller två?

Kyselyyn vastanneille joudun tuottamaan heti alkuun pettymyksen suuren, kiinnitykseni pamisami palkintoon katosi rytmiryhmämme risteilyn myötä viikonloppuna. Tämä ei silti tarkoita sitä , ettemme olisi kokeneet mitään mielenkiintoista matkallamme. Mutta lähdetäänpäs purkamaan kokemaamme oikeaoppisesti risteilyn jälkimainingeista. Viime yönä Jussi 69 juonsi tällä kertaa yksityislähetystä pääni sisällä. Ohjelman nimi oli samankaltainen kuin perjantai-iltaisin radiorockillakin, The Night Of The Lizzards. Pyöriessäni hiestä märkänä ja kuunnellessani liskojen riipivää etenemistä pitkin makuuhuoneeni seiniä en kyllä uskonut että olisin kyennyt tänään töihin. Vastoin odotuksiani , kykenin kaikesta huolimatta siihen. Eli tästä voidaan siis jo todeta että tällä kertaa en laatoittanut hytin vessaa uudestaan. Ehkäpä uudet mahalääkkeeni siis toimivat jollain tavalla. Tosin tänään mahassani karuselli on kyllä kiertänyt. Seksuaalisia kokemuksia ei risteily tuonut kovinkaan montaa tullessaan. Manselaiset kummelikoomikkomme kyllä tietävät mistä puhuvat, kakkosessa oli taas panoluukku,(tarkemmin sanottuna 2krs rappuset) mutta ilmeisesti kyseiset henkilöt eivät olleet kovinkaan kokeilunhaluisia,tai olivat vain muuten ahdasmielisiä sillä shadow wankerin seuraani ei kaivattu. Sääli. No tietysti matkassa vilkkuivat myös jauhinkivet mutta ei niistä sen enempää.

Mutta menneenpä sitten hetki ajassa taaksepäin, aikaan jolloin en ollut kokenut tätä valaistumista jonka tämän kertainen risteily toi tulleessaan. Monet kerrat olen kotisohvalta seurannut jääkiekon mm-kisoja ja erilaisia kansainvälisiäturnauksia. Niitä seuratessani olen monesti myöskin ihmetellyt mikä saa ihmiset paikan päälle pukeutuneena leijonapaitaan ja maalaamaan naamaansa suomenlippuja. Enää tänä ei ole minulle epäselvää. Retorisesti voisin samalla kysyä mikä saa suomalaisen jääkiekkoturistin kuultuaan venäjän kieltä puhuttavan menemään heidän pakeilleen , ja onnittelemaan heitä hienosta pelistä? Entä mikä saa ihmiset kävelemään laivan käytävillä aamuyön tunteina ja huutelamaan kovaan ääneen " PERSESEKSIÄÄ!!" ? Mikä saa arviolta parituhatta suomalaista kulkemaan sankin joukoin Globen cityn kävelykatuja pitkin ja muuttamaan sen yleiseksi käymäläksi?
Kaiken takana on tietenkin kuningasalkoholi. Tiettyinä hetkinä tätä tärkeää opetusta kokiessani koin myötähäpen pelonsekaisia tunteita, siksi kai itse naamioiduin ruotsalaiseksi kulkiessani kadulla samalla lukien iltahoplää ( Aftonbladet) . Täytyy kyllä myöntää että tuo vähintään 10 vuotta vanhan leijonapaidan pukeminen on myös nerokasta jos haluaa käyttäytyä kuten tuulipukukansamme on ulkomailla (kanarialla) ollessaan tottunut käyttäytymään. Tekojen kriminalisointia vaikeuttaa ainakin svea mamman poikien osalta se, että epäiltyjen tunnistus riviin olisi kärrättävä 15 linja-autollista porukkaa. Lauantaina ei mielestäni ollut hienoa olla suomalainen, sen lisäksi että jääkiekolla ei ollut mitään osuutta asiaan, jouduin suomalaisena jääkiekkoturistina tyytymään ruotsalaisten keskikuraan eli kakkos olueen mikä maistui siltä kun se olisi jo panimolla jätetty auki huoneenlämpöön väljähtymään. Viinan juontikaan ei ottanut tuulta alleen sillä huonomman ansiotasomme takia ainakin minusta 11 euron hintainen redbullvodka-paukku tuntui melko kalliilta. Kaiken tämän lisäksi ruotsalaiset naiset ovat huomattavasti paremman näköisiä kuin suomalaiset sisaremme. En tiedä johtuiko tämä tunne uusista läkkeistäni vai mistä mutta olisin halunnut jäädä ruotsiin joksikin aikaa tutustumaan maan tapoihin paremmin. Samalla minussa heräsi kysymys , onko länsinaapurimme sittenkään niin huono paikka kuin sanotaan? Maa jossa kauniit ja hyvin muodostuneet naiset vaativat tasa-arvoa siten että saavat uida uimahalleissaan yläosattomissa siis aivankuin miehetkin ei voi olla niin kauhea kuin on annettu ymmärtää. Ehkäpä meidän on aika katsoa itseämme peilistä, ehkä Mats Sundin ei olekkaan homoseksuaali, ehkä Raipen pitkän uran salaisuus piileekin siinä että hänen mielestään pukuhuoneessa on mukava katsella " nuorta lihaa" ?